<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Seka-avioliittoja (ks. huomautus artikkelin lopussa) tai monikulttuurisia avioliittoja on aina ollut, vaikkei ihan siinä määrin kuin nykyään. Jo 800–700 e.Kr. Suur-Kreikasta lähetettiin miehiä asuttamaan mm. Nykyään Italialle kuuluvia alueita. Veneet olivat kuitenkin niin pieniä, että naiset eivät mahtuneet mukaan. Niinpä tulokkaat perustivat perheitä paikallisten naisten kanssa. (Media 1981:375).

Rakkaudesta ei silloin vielä puhuttu. Itse avioliitollakin on ollut historian saatossa aivan eri merkitys kuin nykyään. Se oli useimmiten vanhempien järjestämä liikeasia, jossa asianosaisia ei juuri kuultu, ainakaan naisosapuolta. Avioliitto oli kauppa ja nainen oli tavara. Rakkausavioliitto keksittiin vasta 1700-luvun lopulla ja yleistyi 1800-luvulla. Kyse oli kuitenkin vielä vain miehen rakkaudesta, eivätkä taloudellisetkaan seikat olleet ihan yhdentekeviä. (Utrio 1984:348).

Kuninkaalliset ja aateliset ovat aina viime aikoihin asti hakeneet morsiamensa muista maista vertaistensa joukosta. Sen seurauksena kaikki Euroopan kuningasperheet ovatkin sukua keskenään. Suomen kannalta ainakin kahdella tällaisella avioliitolla on ollut suuri merkitys.

Talvella 1889 suomalaisen aatelisneidon Ebba Lavoniuksen elämään ilmestyi saksalaisessa kylpylässä prinssi Albrecht Fredric Ernst Bernhard Wilhelm Maria zu Solms-Braunfels. Prinsessa Ebba käytti avioliiton solmittuaan asemaansa hyväksi ja puhui tilaisuuden tullen keisari Wilhelm II:n kanssa Suomessa meneillään olleesta venäläistämiskehityksestä. Keskustelu johti mm. parintuhannen jääkärin kouluttamiseen Saksassa. (Korhonen 1996:48, 50).

Tsaari Nikolai II:n avioliitto saksalaisen suurherttuan ja Englannin kuningatar Viktorian rakkaimman tyttärentyttären Alixin kanssa vaikutti ratkaisevasti Venäjän ja Suomenkin kohtaloihin. Kyseessä oli niissä oloissa harvinainen rakkausavioliitto. Rakastunut Nikolai oli täydellisesti vaimonsa ohjattavissa joka suhteessa. Ja Aleksandran rajaton rakkaus puolestaan oli omiaan tukemaan ja vahvistamaan tsaarin itsevaltiaita otteita hallitsijana, joista Suomi sai kokea osansa ns. sortokausina.

Lisäksi Aleksandra luotti sokeasti Rasputiniin, joka oli pystynyt jotenkin lievittämään kruununprinssi Aleksein verenvuototautia, ja joka tämän seurauksena sai kohtuuttomasti valtaa Venäjän valtakunnan asioissa. Lopulta Venäjä ajautui vallankumoukseen, ja Suomikin itsenäistyi. Aleksandran elämäkerran kirjoittaja V. Poljakov kirjoittikin: "Rakastuneiden kyvyssä liioitella rakastetun hyviä puolia ja vähätellä heikkouksia ei ole mitään rajoja. Rakastuneet ihmiset voivat joskus olla suorastaan vaarallisia yhteiskunnalle." (Poljakov 1928).

Seka-avioliittoja ovat aina solmineet jonkin verran myös muut ihmisryhmät, jotka ovat ammattinsa vuoksi päässeet matkustamaan tai joilla on ollut kansainvälisiä kontakteja, kuten kauppiaat, kuvataiteilijat, muusikot jne. Modernit kulkuneuvot mahdollistivat myös massaturismin, jonka myötä seka-avioliitot ovat lisääntyneet eri puolilla maailmaa. Globalisaatio on niitä edelleen edistämässä, ja yhä useammin solmitaan myös eri rotujen välisiä avioliittoja muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Internetissä rehottavat jopa erirotuisten morsianten välitysmarkkinat.

Aivan harvinaisia seka-avioliitot eivät ole historian saatossa olleet tavallistenkaan suomalaisten kohdalla. Venäläisten sotilaiden avioliitot suomalaisten naisten kanssa yleistyivät räjähdysmäisesti Viipurin kuvernementissa sen jouduttua Venäjälle 1700-luvun puolivälin jälkeen. 1800-luvun alkuvuosina Haminan, Lappeenrannan ja Ruotsinsalmen ortodoksiseurakunnissa vietetyissä häissä jopa puolet morsiamista oli suomalaisia ja sulhaset venäläisiä.

Useimmiten morsian kääntyi ortodoksiseen uskoon, muttei läheskään aina. Venäjällä naisella oli näet siihen aikaan oikeus omaan uskontoon, mutta morsiamen tuli kuitenkin vakuuttaa, ettei käännytä miestään. Lapset kasvatettiin ortodoksiseen uskoon viimeistään kuusivuotiaina.

Rankijärjestys säilyi myös näissä venäläis-suomalaisissa avioliitoissa. Upseerit naivat säätyläisiä, matruusit ja sotilaat piikatyttöjä. Avioliittojen solmimista lienee edistänyt myös se, että salavuoteudesta sakotettiin kymmenen ruplaa, kun sotamiehen vuosipalkka oli vain kahdeksan ruplaa. (Kauppi 1999).

Ritva Viertola-Cavallari

(Ote esitelmästä, jonka pidin ensimmäisessä Monikulttuuriset avioliitot sillanrakentajina-seminaarissa elokuussa 2003. )

(Huomautus:  Suomessa vierastettu seka-avioliitto-käsite on laajasti käytössä kansainvälisessä kirjallisuudessa (mixed marriages, matrimoni misti jne.). Mielestäni se kuvaa paremmin tilannetta ainakin useimmissa onnistuneissa monikulttuurisissa avioliitoissa, joissa luodaan kolmas, eräänlainen sekakulttuuri, jossa on aineksia molempien aviopuolisoiden kulttuurista. Käsite "monikulttuurinen" ei tätä välttämättä ilmaise. Onhan mahdollista harjoittaa rinnakkain eri kulttuureja sekä avioliitossa että yhteiskunnassa,  kuten on tapahtunut Suomessakin mitä romaniväestöön ja muihin etnisiin vähemmistöihin tulee.)

LÄHTEET

Korhonen, Markus H. (1996). Morte a Frascati, la Storia della Principessa Ebba zu Soms-Braunfels, figlia del governatore.  (Kuolema Frascatissa. Kuvernöörin tyttären, ruhtinatar Ebba zu Soms-Braunfelsin tarina.)  Settentrione-lehti Nuova serie N. 8/1996, 47-53.

Media Maailmanhistoria (1981), 375. Tammi, Helsinki.

Poljakov, V. (1928) Rysslands sista kejsarinna, Söderström & C:o Förlagsaktiebolag, Mercators Tryckeri aktiebolag, Helsingfors.

Utrio, Kaari (1984).  Eevan tyttäret. Naisen, lapsen ja perheen historia. Tammi Helsinki.